Hankoniemeä länteen

Kun ajelee Hankoniemen edustalla länteen, maisema muuttuu. Alkaa luotojen saaristo. Pyöreäselkäisiä kallioluotoja ja hieman isompia kalliosaaria. Hankoniemen kärjestä länteen luotojen saaristo tihenee, ja erityisen huomattavaksi se tulee lounaaseen mennessä. Suurin luototiheys on Örön linnoitussaaren ympäristössä. Samaan luotosysteemiin kuuluu myös Hangosta suoraan lounaaseen sijaitseva Bengtskärin majakkasaari.

Samaan tapaan länteen etenevä muodostelma on Salpausselän harju, joka sukeltaa mereen Hankoniemen päässä, se on nähtävyys jo sinänsä. Sitten harju nousee vielä kerran merestä muutaman kymmenen mailin päässä, Jurmon saarena.

Meri oli harvinaisen tyyni, niin että saatoimme rantautua Bengtskäriin. Rannat eivät ole kovin matalat, mutta ne ovat kallioiset ja suojaavia poukamia ei ole (paitsi se joka on vuoro- ja työveneiden käytössä). Koska saari on kaukana ulkomerellä eikä suojaavaa saaristoa ole millään puolella, heikkokin tuuli nostaa ison aallokon. Siitä johtuu saarella käynnin vaikeus.

Bengtskär on kyllä näkemisen arvoinen, kävi siellä sitten omalla tai vuoroveneellä. Majakka on suurin pohjoismaissa, ja se sijaitsee ällistyttävän pienellä saarella. Ja on se komea. Aikanaan koko majakka oli vaarassa tuhoutua, ei niinkään sotatoimien takia, vaan automatisoituna ja kylmilleen jätettynä se oli rapautumassa purkukuntoon. Eikä se ole täysin turvassa vieläkään, mutta ehkä ainakin tämän majakan säilymiseen alkaa uskoa. Vierailta peritään pieni pääsymaksu (majakan ylläpitoa ja korjauksia varten). Siitä hyvästä vieras saa tutustua lähes kaikkiin tiloihin, ja jopa kavuta kolmattasataa askelta kierreportaita aina lyhtykoppiin asti. Majakalta löytyy myös kaksikin kahvilaa, matkamuistokauppa, ja asiantunteva opastus.


Majakan eteläisessä seinässä on pyöreä sumutorven aukko -
valitettavasti sen koneisto on hävitetty.


Torniin kiipeäminen oli monille koettelevaa. Loppupäässä
odottavat vielä jyrkät rautatikkaat - sitä ei tässä vaiheessa tiedä.